Harhaanjohtamien

Tämä kirjoitelma on kokoelma siitä, mitä tuli vastaan kun etsin tietoa harhaanjohtamiseseta. Paikoittain se on hieman satummanvarainen.

Sanalle harhauttaa löytyy monia synomyynejä ja samaan ryhmään kuuluvia sanoja. Lainaan seuraavassa vähän tylsästi muutamia kielitoimiston esimerkkejä, jotka eivät suoraan tarkoita huijaamista tai petkuttamista, mutta liippaavat kuitenkin läheltä. Jos rakkaalla lapsella on monta nimeä, harhauttamisella niitää on hurjasti.

Kielitoimiston sanakirja ei varsinaisesti määrittele termiä harhaanjohtaminen, vaan antaa käyttöesimerkin 'teoksella on harhaanjohtava nimi'. Termin suora englanninkielinen käännös on 'misleading'.

Sanalle erehdyttää kielitoimiston sanakirja antaa synonyymit 'johtaa harhaan, harhauttaa ja eksyttää' sekä käyttöesimerkin: 'Erehdyttää viranomaista'.

Sanalle harhauttaa sanakirja antaa seuraavan seuraavan määritelmän: 'viedä t. johdattaa harhaan, eksyttää, erehdyttää, hämätä' ja antaa mm. esimerkin 'Vastustajan harhauttaminen' ja 'Harhauttava sanonta'.

Sanan hämätä sanakirja määrittää näin: 'harhauttaa, "sumuttaa", petkuttaa, pimittää'. Sanakirjan ensimmäinen esimerkki on: 'Hänen onnistui hämätä vastustajaansa.' Toinen kuvaava esimerkki on: 'Yrittää hämätä äänestäjiä suurilla lupauksilla'.

Sanan pimittää se määrittelee näin: ' 1. peittää salata kätkeä' sekä antaen esimerkit 'Pimittää tulojaan' ja 'Tiedot pimitettiin alaisilta.' 

Sanan 'salata' sanakirja määrittää näin: 'pitää salassa, olla ilmaisematta jotakin, kätkeä, peittää'. Se tarjoaa useampia esimerkkejä, joista raskauttavimpia ovat ehkä 'Salta tulojaan veroviranomaisilta', 'Puolueen salatut tarkoitusperät' sekä 'Totuuden, rikoksen salaaminen'.

Harhaanjohtamisen keinoja, käyttöä ja seurauksia

Harhaanjohtamista, hämäämistä, pimittämistä ja muita vastaavia keinoja ilmenee lukemattomilla elämän osa-alueilla. Vaikka sitä ilmenee lähes kaikkialla, sen yleisyys vaihtelee eri osa-alueilla.

Kuinka moni on vaikka kuullut työsuhteen päättyvän, koska työntekijä on harhauttanut työnantajaansa työhönoton yhteydessä? Silti sitä tapahtuu ja harva varmaan myöntää näin tehneensä. Artikkelissaan 'Harhaanjohtaminen työsopimusta tehtäessä', Koskinen Seppo käsittelee työsopimuksia, jotka päättyvät koska työntekijä on työhönotossa jättänyt kertomatta jonkin työnteon kannalta olennaisen seikan. 

Melko tunnettua on tietenkin asiakkaiden harhaanjohtaminen. Siitä on erilaisia ersimerkkejä mm kun brittiteuratstamo myi 2013 hevosenlihaa nautana, kun puhelinmyyjät huijaavat asiakkaita ja kun hyvinvointialan yrittäjät johtavat asiakkaitaan harhaan perusteettomilla väitteillään. Puhelinmmyynnin aiempien ongelmien vuoksi alan sääntöjä onkin kiristetty. Kuluttajan ja palvelun tarjoajan tai tuotteiden markkinoijan välisissä ristiriidoissa ei kuitenkaan aina ole kiinni tahallisesta harhaanjohtamisesa.

Valehtelu eli asiakkaan harhauttaminen on talouden riippumattojan tarkkailijan Pekka Seppäsen mukaan ollut jo pitkään osa myyntityötä. Myynti sujuu hänen mukaansa parhaiten, kun myyjät eivät tiedä, mikä on ja mikä ei ole mahdollista. 'Kukapa ei myisi puhuvaa koiraa tai vaaleanpunaista lentävää elefanttia, jos niistä saa hyvät proviisiot'. Työllä kyllä elää, mutta valheella vaurastuu.

Seppälä nostaa esiin mielenkiintoisen tosiasian, että yritykset aina esittävät hinnakorotusten johtuvan kulujen kasvusta, eikä suinkaan siitä, että yritys haluaa toiminnasta enemmän voittoa. Maan tapa on, että omista asioistaan saa valehdella. Länsimaisessa oikeuskäytännössä syytetty ei myöskään saa lisärangaistusta siitä, että valehtelee tekemisistään ja asioistaaan. Sitä kautta valehtelu on saanut lainkin siunauksen.

Tiedontyhjiö ja sen täyttyminen

Missä menee ero sananvapauden, mielipiteiden esitttämisen ja väärän tiedon välillä? Tämä ei ole helppo kysymys. Peritaatteessa sananvapautta ja erilaisia näkökulmia on länsimaisessa keskustelussa arvostettu perinteisesti suuresti. Esimerkiksi yhteiskunnallisissa asioista on paljolti kyse arvovalinnoista, joissa ei ole yhtä oikeaa totuutta. Toisaalta esimerkiksi terveyden alalla näin ei ole, vaan siellä on selkeästi tutkittua tietoa ja perusteettomia väitteitä, ja siksi meilläkin on innokkaasti ajaettu mm. puoskarilakia. 

Lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti toi blogikirjoituksessaan esiin, kuinka viestin irrottaminen yhteydestään on perinteinen harhaanjohtavan tiedon levittämisen tapa. Hänen mukaansa leikkaa ja liimaa tekniikkaa käytetään hyväksi antamalla virheellisesti tukea väittelle, jota alkuperäinen kannanotto ei tue. 

Tiedontyhjiö on aina riski, johon hyväksikäyttäjät helposti iskevät. Varsinkaan kriisitilanteessa edes koulutettujen ihmisten medianlukutaito ei aina toimi. Median lukutaidon kehittäminen on sekä opettajankoulutuksessa että peruskoulussa jäänyt myös turhan vähälle. Vaikka oman ikäluokkani lapsuudessa medianlukutaitoja ei samalla tavalla tarvittu, edes koulustapääsevät nuoret eivät aina tunnu saaneen avaimia tähän.

Podcast ei välttämättä täytä tiedonhankinnan eettisiä perusteita ja voi olla hyvinkin yksipuolisesti koottu.Toisaalta kaikkia osapuolia ei ole välttämätöntä kuulla tasapuolisesti silloin, jos toinen osapuoli on alan tutkija ja vastapuolen kokemusasiantuntijat esittävät todistamattomia tai pahimmassa tapauksessa vääriksitodistettuja väitteitä. Aina motiivit eivät edes ole erityisen mustia, vaan taustalla voi olla tiedonpuutetta ja yksipuolista tietoa, sekä kykenemättömyyttä ymmärtää tiedettä ja tutkimusta.

Parhaiten 'muunneltu totuus' menee yleensä perille, kun sitä levittää joku tunnettu henkilö. Tämä siis riippumatta siitä, onko henkilöllä asiaan liittyvää tietämystä tai varsinkaan pätevyyttä. Salaliittoteoriat olivat erityisen suosittuja keskiajalla ja uuden ajan alussa, jolloin tietämisen keinot eivät olleet vielä kehittyneet. Se, että niistä on taas tullut suosittuja, saattaa kertoa tiedon määrän räjähtämisestä ja verkkotiedon punnitsemisen vaikeudesta.

 

Tiedettä luistinradalla

Jopa tiedeyhteisökin voi tulla harhaanjohdetuksi, eikä tiede ole erehtymätöntä. Tieteen harhaanjohtaminen ei aina myöskään ole välttämättä väärän tiedon levittämistä, vaan esimerkiksi plagiointia, eli toisen hengentuotosten esittämistä ominaan. Pohjimmiltaan on kyse henkisestä varastamisesta ja lakitieteellisesti tekijänoikeusrikoksesta. Toisinaan puhutaan myös luvattomasta lainaamisesta.Tietotekniikka on tehnyt luvattomasta lainaamisesta vaikeampaa, sillä on olemassa keinoja tunnistaa tietokannoista aiemmin julkaistuja tekstejä. 

 Moni maallikko ei tiedä tieteen teon käytäntöjä. Itsellenikin ne olisivat ehkä vieraita, ellei ystäväpiirissäni olisi yliopistotutkijoita. Eräst tärkeä tieteen menetelmä on vertaisarviointi. Siinä julkaisija valitsee ulkopuoliset asiantuntijat, joilla luetuttaa julkaistavaksi tulevan artikkelin. Useinkaan kirjoittajalle ei kerrota artikkelin tarkistajien nimiä. Tieteelliset seurat julkaisevat meillä paljon artikkeleita ja niiden valtuuskutan onkin julkaissut tietoa vertaisarvioinnista. Vertaisarviointia ovat käsitelleet myös THL ja opetusministeriö.

Asiaan perehtyneet toiset tutkijat perehtyvät tutkijan artikkeliin ja miten hän on tullut tuloksiinsa. Kaikki tavat tehdä tiedettä eivät ole samalla tavalla päteviä ja tutkijat tekevät myös virheitä sekä tutkimuksessaan että siitä tehdyistä päätelmistä. Tähän tarvitaan vertaisarviointia.

Vertaisarvioimattomia tieteellisiä artikkeleita voidaan käyttää myös väärin, ja antaa ymmärtää, että ne ovat samalla tavalla tiedeyhteisön hyväksymiä kuin vertaisarvioidutkin. Juuri tiedeyhteisn yhteinen arviointi on tärkeää tieteen luotettavuudella.